Post by kuutio on Apr 2, 2023 16:32:42 GMT
JACQUE BAKER / LEIPURI JAC
aka .Jacque Morrel Pirunpoika
195 cm / 35 - vuotias / Fafnir / Mies /
Magia - Tuli
Jacque pystyy sytyttämään peukalonsa päähän sormia napsauttamalla pienen kynttilän suuruisen liekin ja taikomaan muutamia kipinöitä hieromalla kämmeniään yhteen.
Enempää mies ei sanojensa mukaan osaa, sillä ei ole saanut koulutusta magiaan...
Jacque pystyy myös sytyttämään omaa vuotanutta verta tuleen, mutta ei pidä taidosta kovaa ääntä. Veri syttyy aggressiivisesti bensan tavoin, kunhan se ei ole kuivunut. Kuivunut veri vain savuaa. Jacque pystyy myös sytyttämään vertaan pidemmän matkan päästä ilman katsekontaktia vereen, kunhan haava josta veri on vuotanut on edelleen tuore. Veren sytyttäminen kuitenkin lämmittää Jacquen omaa kehoa. Lähietäisyydeltä kehon lämmön nousu ei ole suuri ongelma, mutta mitä kauempaa Jacque yrittää hallita vertaan, sitä voimakkaammin keho lämpiää ja Jacquen on mahdollista keittää itsensä elävältä magiallaan, ellei tuo ole varovainen. Ehdoton kipuraja on miehelle 200, mutta tuo pystyy venyttämään sitä pidemmälle kylmässä.
Maine
Leipuri ja kahvilanpitäjä Arcaliksen satamassa. Kummallisen vakava ja hiljainen fafnir, mutta onnistunut voittamaan hiukan luottamusta ja arvostusta sataman alueen asukkien keskuudessa. Ei sukua, eikä sen puoleen perhettä. Virallisissa papereissa Jacquen sukunimi on Baker, “Leipuri”, sillä mies sanoo ettei hänellä perhettä ole koskaan ollutkaan.
Mitä mies oli ennen saapumistaan Lunaelle?
Lunaen alamaailmassa Jacque tunnetaan pahamaineisena ja sadistisena palkkamurhaajana Jacque Pirunpoikana. Lisänimen tuo on saanut isältään, poikaansakin pahamainesemmalta ja sadistisemmalta Alban Piru Morrelta, joka elossa ollessaan piti Lunaella sijaa pitävän salamurhaajien kiltaa. Piru on tiedettävästi kuollut poikansa käsissä viisi vuotta sitten. Jacque on myös tappanut isälleen lojaaleja salamurhaajia vuosien saatossa, mutta muuten tuo on pysynyt kateissa Lunaen alamaailmasta. Tietääkö kukaan, mitä fafnir nykyään tekee?
Ammatti
Molly’s cafe - Avoinna klo 7-17 Ma-La [pin]
Omistaa kahvilan nimeltä Molly’s cafe Arcaliksen satamassa. Kahvilasta saa ostettua mukaan tuoretta leipää ja leivoksia, mutta siellä voi myös istua alas pöytiin kuuman juoman ja kakkupalan kanssa. Aamulla on tarjolla myös puuroa sesongin mukaisten lisukkeiden mukaan ja keskipäivän aikaan tarjolla on lämmintä keittoa leivän kera. Kahvila on paikallisten mummojen kohtaamispaikka ja satamatyöläisten vakio lounaspaikka, mutta siellä näkee myös muuta väkeä aatelisista tavalliseen väkeen. Myös hyvin käyttäytyvät lemmikit ovat tervetulleita!
Asuinsija - Molly’s cafen yläkerta [pin}
Luonne
Hiljainen - Vakava - Lojaali - Suojeleva - Pikkutarkka - Työnarkomaani
Äkkipikainen - Vetäytyvä - Vihainen - Syyllisyyden riivaama - Synkkämielinen
Ilon lisäksi Jacque tukahduttaa surua. Jacquelle tapahtuneet asiat kummittelevat hänen mielessään ja mies kärsii välillä paniikkikohtauksista ja painajaisista. Omaa kohtaloa pahemmin Jacque kuitenkin suree muiden kohtaloa hänen käsissään. Syyllisyys on viiltävää, mikään määrä hyviä tekoja ei pese pois niitä kaikkia pahoja tekoja, joita Jacque on tehnyt.
Menneisyys
Jacque ilmestyi Arcalikseen kaksi vuotta sitten. Hän ei paljoakaan jakanut menneisyydestään, eikä taustoistaan. Fafnir kertoi olevansa kiertelevä työntekijä, mutta miehen mukana oleva kulta kertoi toista. Hän etsi äitiään, joka oli joskus asunut Arcaliksessa, mutta päätyi lopulta ostamaan varoillaan ränsistyneen liiketilan Arcaliksen satamasta ja asettui sinne, perustaen pienen kahvilan.
Sataman asukkaan suhtautuivat hiukan epäluuloisesti Jacqueen alussa, fafnir nähtiin hiukan pelottavana ja epäilyttävänä hahmona. Satamassa asustava ryhmä vanhoja naisia ihastuivat kuitenkin fafnirin kahvilaan - ja ehkä vähän hiljaiseen kahvilan pitäjään, ja hiljalleen alueen muutkin ihmiset alkoivat lämmetä Jacquelle. Kahvila on menestynyt hyvin ja Jacquesta on tullut osa kahvilaa ympäröivää naapurusta ja yhteisöä.
Rauhallisen elämän keskellä miehen menneisyys kuitenkin painaa Jacquen harteilla.
Mutta mikä onkaan koko fafnirin tarina? cw: viittauksia itsemurhaan, perheväkivalta
Jacque ei tiedä paljoa äidistään, vaikka vietti elämänsä ensimmäiset 8 vuotta tuon kanssa. Äiti eli Arcaliksessa mukavassa kaupunki asunnossa, jonka Jacquen isä kustansi. Äidin nimi oli Molly, hän tykkäsi leipoa ja piti pientä kukka-asetelmaa jokaisella ikkunalaudalla. Äiti vihasi Jacquen isää, mitä Jacque ei itse ymmärtänyt, sillä lapsena Jacque jumaloi isäänsä. Tuo tuli aina lahjojen ja karamellien kanssa käymään. Isä opetti Jacquelle miekkailua ja kertoi tarinoita Lunaesta. Välillä aikuiset tappelivat keskenään. Isä aina lopetti riidat, äiti aina isän mukaan aloitti riidat.
Jacquen kahdeksan vuotis syntymäpäivillä tämän isä totesi, että Jacque oli nyt tarpeeksi vanha aloittamaan koulutuksensa. Molly vastusti äänekkäästi, Jacque oli innoissaan. Hänestä tulisi vihdoin niin kuin isä. Ensimmäistä kertaa Jacque näki äitinsä käyttävän magiaa ja heitti tulta Jacquen isän päälle. Jacquen isä pisti hysteerisen naisen aisoihin nopeasti ja Jacque tunsi ensimmäistä kertaa olonsa pahaksi siitä, miten isä kohteli hänen äitiään. Kuitenkin, hän lähti isänsä mukaan, jättäen äitinsä itkemään keittiön lattialle kädet kasvoillaan. Se oli viimeinen kerta, kun Jacque näki äitinsä.
Sankari kuvitelmat isästä varisivat kuitenkin nopeasti, kun Jacque saapui isänsä kanssa Lunaelle. Isä oli salamurhaajien killan johtaja ja oli suunnitellut jo lapsensa matkan omaksi perijäkseen. Isä ei ollut hauska ja lempeä, kun hän vaati pojaltaan asioita ja hauska puukeppien kanssa miekkailu muuttui auringonlaskusta auringonnousuun kestäväksi harjoitteluksi. Isä ei sietänyt itkua, eikä äidin perään itkemistä, eikä niskurointia.
Jacquesta kasvoi isänsä kovassa opissa kylmä murhaaja, kuten isä oli toivonutkin. Nuorena mies ei halunnut mitään muuta kuin isänsä hyväksyntää ja huomiota, mitä tuo sai harvoin, vaikka tuo oli selkeästi yksi killan parhaista tappajista. Vaikka tuo halusikin isänsä huomiota, alkoi mies myös samalla katkeroitumaan omalle isälleen ja kaksikko otti usein fyysisesti yhteen.
Jacquen lähestyessä parinkymppisten vuosiensa loppua hän alkoi näkemään unta unohdetusta äidistään. Äiti itki aina keittiön lattialla kädet kasvoilla ja Jacque ei koskaan nähnyt tämän kasvoja. Herätessään Jacque ymmärsi, ettei hän enää edes muistanut äidinsä kasvoja. Tämä alkoi syödä miestä. Lopulta se sai hänet vaatimaan isältään vastauksia äidistään, mikä johti yhteydenottoon jossa Jacque sai isänsä hengiltä.
Jacque jätti killan etsiäkseen itse vastauksia. Hän jopa metsästi muutaman isälleen läheisen palkkamurhaajan saadakseen tietoja, mutta kukaan ei tuntunut tietävän kuka hänen äitinsä oli. Jacque matkusti ensin Lunaella, sitten saapui Arcalikseen etsimään tietoa äidistään. Lopulta hän löysikin Arcaliasta suojatalosta vähän tietoja äidistään.
Äiti oli kuollut muutama vuosi sitten, kun Jacque oli lähtenyt. Keuhkokuume oli vienyt äidin hengen. Hän oli jättänyt jälkeensä keittokirjan, päiväkirjan ja kirkon kustantaman hautakiven Arcaliksen hautausmaan nurkassa. Äidin päiväkirja ei paljastanut mitään tämän syntymästä, mutta elämästä Jacquen ja tämän isän kanssa se kertoi paljon. Jacquen äiti oli ihastunut Jacquen isään ja mies oli rankaissut siitä naista tämän loppuelämän. Jacquesta tuntui myös, että hän oli tehnyt isänsä kaltoin äitinsä elämästä tuskallista. Kun isä oli kuollut, ei äidin kuolemasta jäänyt kuin yksi henkilö, jolle kostaa tämän kuolema
Jacquen kostosuunnitelmat eivät kuitenkaan onnistuneet. Kun tuo ei saanut kostoaan, oli hänen pakko jatkaa elämäänsä johonkin suuntaan. Hän halusi kunnioittaa edesmennyttä äitiään ja jätti vanhan elämänsä. Pienellä avustuksella uudelta ystävältä.
Jacquen kahdeksan vuotis syntymäpäivillä tämän isä totesi, että Jacque oli nyt tarpeeksi vanha aloittamaan koulutuksensa. Molly vastusti äänekkäästi, Jacque oli innoissaan. Hänestä tulisi vihdoin niin kuin isä. Ensimmäistä kertaa Jacque näki äitinsä käyttävän magiaa ja heitti tulta Jacquen isän päälle. Jacquen isä pisti hysteerisen naisen aisoihin nopeasti ja Jacque tunsi ensimmäistä kertaa olonsa pahaksi siitä, miten isä kohteli hänen äitiään. Kuitenkin, hän lähti isänsä mukaan, jättäen äitinsä itkemään keittiön lattialle kädet kasvoillaan. Se oli viimeinen kerta, kun Jacque näki äitinsä.
Sankari kuvitelmat isästä varisivat kuitenkin nopeasti, kun Jacque saapui isänsä kanssa Lunaelle. Isä oli salamurhaajien killan johtaja ja oli suunnitellut jo lapsensa matkan omaksi perijäkseen. Isä ei ollut hauska ja lempeä, kun hän vaati pojaltaan asioita ja hauska puukeppien kanssa miekkailu muuttui auringonlaskusta auringonnousuun kestäväksi harjoitteluksi. Isä ei sietänyt itkua, eikä äidin perään itkemistä, eikä niskurointia.
Jacquesta kasvoi isänsä kovassa opissa kylmä murhaaja, kuten isä oli toivonutkin. Nuorena mies ei halunnut mitään muuta kuin isänsä hyväksyntää ja huomiota, mitä tuo sai harvoin, vaikka tuo oli selkeästi yksi killan parhaista tappajista. Vaikka tuo halusikin isänsä huomiota, alkoi mies myös samalla katkeroitumaan omalle isälleen ja kaksikko otti usein fyysisesti yhteen.
Jacquen lähestyessä parinkymppisten vuosiensa loppua hän alkoi näkemään unta unohdetusta äidistään. Äiti itki aina keittiön lattialla kädet kasvoilla ja Jacque ei koskaan nähnyt tämän kasvoja. Herätessään Jacque ymmärsi, ettei hän enää edes muistanut äidinsä kasvoja. Tämä alkoi syödä miestä. Lopulta se sai hänet vaatimaan isältään vastauksia äidistään, mikä johti yhteydenottoon jossa Jacque sai isänsä hengiltä.
Jacque jätti killan etsiäkseen itse vastauksia. Hän jopa metsästi muutaman isälleen läheisen palkkamurhaajan saadakseen tietoja, mutta kukaan ei tuntunut tietävän kuka hänen äitinsä oli. Jacque matkusti ensin Lunaella, sitten saapui Arcalikseen etsimään tietoa äidistään. Lopulta hän löysikin Arcaliasta suojatalosta vähän tietoja äidistään.
Äiti oli kuollut muutama vuosi sitten, kun Jacque oli lähtenyt. Keuhkokuume oli vienyt äidin hengen. Hän oli jättänyt jälkeensä keittokirjan, päiväkirjan ja kirkon kustantaman hautakiven Arcaliksen hautausmaan nurkassa. Äidin päiväkirja ei paljastanut mitään tämän syntymästä, mutta elämästä Jacquen ja tämän isän kanssa se kertoi paljon. Jacquen äiti oli ihastunut Jacquen isään ja mies oli rankaissut siitä naista tämän loppuelämän. Jacquesta tuntui myös, että hän oli tehnyt isänsä kaltoin äitinsä elämästä tuskallista. Kun isä oli kuollut, ei äidin kuolemasta jäänyt kuin yksi henkilö, jolle kostaa tämän kuolema
Jacquen kostosuunnitelmat eivät kuitenkaan onnistuneet. Kun tuo ei saanut kostoaan, oli hänen pakko jatkaa elämäänsä johonkin suuntaan. Hän halusi kunnioittaa edesmennyttä äitiään ja jätti vanhan elämänsä. Pienellä avustuksella uudelta ystävältä.
Ulkonäkö
195 cm - Lihaksikas - Tumma iho - Sinimustat limakalvot ja sinimusta, kaksihaarainen kieli - Valkoiset lyhyet hiukset, valkoiset ihokarvat - Siniset silmät
Musta, liskomainen häntä, mustia suomuja ympäri kehoa - Pitkät, terävät kulmahampaat
Suomurykelmät keskittyvät miehen käsivarsiin, sormenpäihin ja selkään, mutta miehellä on myös poskiensa sisäpuolella limakalvoissa kiinni suomuja.
Korvat ovat suipot, ja niissä on useampi reikä korvakoruille lehdessä ja rustossa, mutta Jacque ei enää käytä koruja.
Muu
- Ei osaa käyttää tulitikkuja. Onnistuu yleensä katkaisemaan tulitikut, tai saa ne palamaan tuhkaksi magiallaan.
- Herkkä kylmälle ja vajoaa helposti hypotermiaan, mutta kestää lämpöä paremmin kun tavallinen ihminen.
- Jos kokee olonsa epämukavaksi kietoo häntänsä tuolin tai pöydän jalan ympärille, mutta myös välillä vahingossa ystäviensä jalkojen ympärille.
- Juo -nesteestä riippumatta - joko todella hitaasti ja pieniä siemauksia kerrallaan, tai sitten kupin tyhjäksi yhdeltä istumalta nielaisten nopeasti. Ei välimuotoja.
- Polttaa piippua, mutta ainoastaan Lunaelta tulevaa sinilehtistä tupakkaa, jolla on voimakas rauhoittava vaikutus. Jacque on polttanut sinilehtistä kasvia jo lapsuudesta saakka, joten on melko immuuni sen vaikutukselle.
